Inspismyrskyt. Mistä ne tulee?

                         Inspirations. And where from they come to me.


Koska kuvat kertovat enemmän kuin mikään määrä sanoja, päätin koota setin otoksia sellaisista asioista ja esineistä, joista saataan hetkessä päästä vauhtiin ja kehittelemään kaikenlaista :)
Ekan kuvan 60-luvun leninki on hyvä esimerkki tuosta muinaisesta värimaailmasta, johon olen pysynyt hullaantuneena ihan nuoresta saakka.

Samoin wanhat retroastiat ja purkit, voi ah <3 Tässä minun keräämiäni lemppareita. Osa on tilanpuutteen vuoksi vintissä ja muualla säilössä.

Lasten pelejä olen kerännyt ahkerasti. Minttu on suuri suosikki kirjoissakin.
Näistä peleistä tykkään eniten esimerkiksi tuosta 60-luvun bingosta, jonka löysin kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä. Mikä löytö!

 

 

Ravensburgerin ja Unicefin vanhat palapelit on aivan ihania. Näitä löytyy harvoin mistään. Mutta aina kun löytyy, minua viiän ko pässiä naurssa. Mielikuvitus räjähtää käyntiin :D

Oisko sinulla myydä näitä meille lisää? Laita ihmeessä viestiä boksiin tämän sivun yläosassa löytyvän yhteydenotto-lomakkeen kautta :)

                                 Myös korttipelejä löytyy muutamia.

 Lastenkirjoja ja muita 30-70-lukujen kirjoja meillä on arviolta sata kappaletta ainakin. Kaikki hartaasti kerättyjä kirpuilta ja kierrätyksistä. Ja lisää saa tulla niin paljon kuin mahdolilsta. Haluan kerätä näistä kokonaisen kirjaston :)

Pupu Tupunasta tykkäsin lapsena ja tykkään hurjasti edelleen. Koskimiehen piirrostyyli on omintakeista ja ihanan värikästä, silti mukavan yksinkertaista.

Anttilan kuvastoja on kerynyt aika hyvin 70-luvulta, muutamia 60-luvultakin. 

Eräs vaatepuolen suurimpia inspiksien aiheuttajia on tämä Kontti-kirpalta löytämäni Stilin mallikirja vuodelta -74. Aivan mieletön!

Mutta mennääs tarkemmin väreihin. Nimittäin paikka jossa hullaannun pahiten on aina lankakaupat. Tampereen Lielahdessa tulee käytyä Lankamaailmassa tarviksen mukaan ja voi elämän kevät, sen jälkeen pitää aina päästä tuhatta ja sataa kotiin piirtämään! 

Se värien sinfonia siinä kaupassa on yksselitteisesti liian hurmaava. Menen ihan ekstaattisiin oloihin hyllyjä tuijottaessa <3

 Kuvassa on Dropsin alpacasta virkkaamani kolmiokaulahuivi. Tässa lankasarjassa värit on jotain niin herkullista, että apua!

 

 

 Värien suhteen mie olen suurimmaksi osaksi -ikävästi- kuin liian tiukat okulaarit silmillä. Omat viehtymykset on tiukkoja, niitä on vaikeaa murtaa. Hyvä esimerkki on se ennenkin kertomani sininen, josta on olemassa vain muutama hassu sävy niistä kaikista sadoista, jotka hyväksyn. "Wanha sininen", turkoosin sininen ja petroolin vihertävä sininen. Perussinisen hyväksyn tehosteena, muu käyttö aiheuttaa päänsärkyä.

Yksi tärkeä ja ihana inspisten aiheuttaja on lasten piirrokset ja maalaukset. Seuraa pakollinen "emmie, muttako.."-osuus :D Elikkäs että olen iloinen siitä, miten meän neitonen on innostunut piirtämisestä ja maalaamisesta. Kuvia on kertynyt satoja!
 Alkujaanhan kun ajattelin, että mie en ala kummallekaan lapselleni tuputtamaan näitä omia mielenkiinnonkohteita, etten aiheuta hylkimisreaktioita.  Ehkä se toimi? Tai sitten kummallakin se into näihin on syntyjään? En tietä. Poikanen on innokas rakentelija ja käsillä tekijä ja uusin viimeisin innostus nousi esiin, kun painettiin kangasta yhdessä. Tänään sitä touhutaan taas, poikasen pyynnöstä. Hää nimittäin ilmoitti, että hänestä tulee isona kankaanpainaja ja autosuunnittelijakos se oli.

Retrokankaathan on nyt sanomattakin selviä innostajia :)
Uusretrot kuosit on oikee heikkous! Pidän hirveästi essim. Sari Ahokaisen tyylistä ja värien käytöstä, samoin Leena Renko, joka on huikea piirtäjä ja taitaa wanhan tyylin ja herttaiset muotoilut elämissä ja lapsissa kadehtittavan kauniisti <3

Kun mennään wanhaan aikaan ja siellä touhunneisiin tekstiili- ja kuosisuunnittelijoihin, niin ykköseksi nousee luonnollisesti Marjatta Metsovaara. Vaan melkeimpä hänen rinnallaan seisoo myös Saini Salonen, jonka tyyli on ollut kerta kaikkiaan maata ravistelevaa minun kohdallani!

Kuvassa alla on suurin aarteeni mitä retrokankaisiin tulee. Saini Salosen "Mykerö"-verhot, jotka riisuin pois ikkunoilta kevätauringon alkaessa paistaa kunnolla. Nämä jos haalistuu ja pilaantuu niin... En voi ees ajatella sellaista katastrooffia!

Entisajan opetustauluissa on ollut myös hauskaa muotoilua , värien käyttöä ja -Hahhaa- "opetuksia" :D Tssä kuvassa nähdään mikä työ kenellekin huushollissa kuuluu!

 Yks jännä kohde mitä olen keräillyt jo vuosikausia on vanhat muoviliinat.  Yksi monista, joita voi tuijotella mielinmäärin ajantajun hämärtyessä :)

Toinen villi juttu on nämä 50-70-lukujen kaninkarvahatut. Tässä esillä nyt vain nämä kaksi, muut värit on varastossa tallessa.
Sävyt on olleet murretuja, ja NIIN kauniita. Tuo vadelman pinkki on minulla aina esillä jossain jonkun mallinuken päässä. Ja ihan vain värinsä vuoksi :)

Oli aika, kun minua veti violetti puoleensa ko magneetti. Se aika loppui lasten synnyttyä ja mien tajua mitä tapahtui. Mutta toisaalta olen tyytyväinen: se ei värinä sovi mulle yhtään, en voi sietää sitä sisustuksessa -ainakaan omassa kotonani- ja yksittäisenä asusteenakin semmoisen käyttö tuotti aina tuskaa. Silti niitä piti olla :D 

 Tässä koosteessa oli itse asiasa vasta pieni murto-osa niistä asioista, mistä mie saan inspiksiä. Suurin osa kun tulee ihan puplahtamalla päähän, useimmiten illalla, juuri nukkumaan mennessä, kesken autolla ajon tai ruokailun, saunomisen tai minkä vaan.

Keävisin mie nautin linnunlualusta, koska äänethän mie kuvitan päässäni muodoiksi ja väreiksi. Työn alla onkin piirros, jossa metsästä nousee taivaalle erilaisia kuvioita kuvaten mustarastaan laulua.

Taidan tehdä vielä toisen postauksen tästä aiheesta, kun nyt vauhtiin pääsin. Lähdetään juuri lasten kanssa pihalle. Kamera sujahtaa taskuun mukaan :)

Mukavan leppoisaa vapaata maanantaina kaikille <3

- Milli

Softis-painantaa

Parisen viikkoa sitten painettiin lasten kanssa kankaita softislevyistä kuvioita leikkaamalla.

Apureiksi hommaan ilmottautui ryhmä virolaisia puunukkeja. Näillä oli hyvä ja hauska painella :)

 

 Tyypeillä oli tukat takussa jo alkujaan. Muuttuivat todellisiksi rokki-hemmoiksi tän urakan jälkeen :D

Jälkihän on tietty todella autenttista! Tietylä tavalla tuo roso ja kaikki miellyttää silmää, mutta seulapainantaan tottuneempana... :)

 

 

Päädyttiin tekemään näistä sitten pussukoita, koska semmoisille oli nyt tarvis. Poikanen kuljettaa omassaan lempi-pikkuautot eskariin kotiin eestaas ja Tyttönen omat vaihtuvat lempilelunsa kanssa. 

 

Mie tahon äkkiä päässä painamaan lisää. Melkein mitä tahansa. Miten tahansa!

Steampunkkia ja hätsiuia

Ommuutes niin sitkee tauti tällä kertaa, että keljuttaa jo tosissaan.
Toisaalta pieni alilämpö ja litramäärät kuumaa juotavaa eri mausteilla saa kyllä kropan pelaamaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla :D

Purskahdin nauruun, kun koitin silmät sikkuralla pää sumussa alkaa keksimään kuviota raportiin. Hah ja hei, jää kyllä toiseen kertaan :D

Ja yllipylli piti tämäkin saada esille isona kuviona. Toisaalta tämä kyllä näyttäis pienenä aika korumaiselta.

Tiinalta sain inspiksen ja tämä saattaapi jatkua vielä.
Miehän tuossa joitain vuosia takaperin tein myös itselleni steampunk-goggelssit, pitseillä ja kaikki! Mahtakohan kuvaa olla enää tallessa.. Ne kun päätyi silinterihatun ympäriltä lasten leikkien kautta kierrätysastiaan takaisin :D

Piir Piir Piir

Pari viikkoa sitten eräs Facebook-kaverini laitoi viestiä -kuten muutama muu sitä ennenkin-, että olenko mie ihan hullu, kun julkaisen piirroksiani siellä.
En mie ihan tyystin ajattelematta niitä alkanu sinne tietty muinoin lataamaan. Ajattelin vaan lähinnä, että onhan kaikessa riskinsä. Enkäpä mie nyt niin mahoton taituri ole, että jos joku saa inspiksiä minun kuvista, niin sehän on vaan mieletön kohteliaisuus :)

Ja olen mie täs matkan varrella bongannut muutamia kuvia, joista vois erinäisistä syistä johtuen nähdä lähteneen inspikset minun tekemistä. Oikeestaan se yllätti vähän ittenikin, kun tuli vaan semmonen hassu hymy naamalle ja ääneen "wau". Se on ihan oikeasti iso kohteliaisuus, jos joku saa jotain sillain irti ja lähtee toteuttamaan.
Mulle itselleni suurimpia inspisten aiheuttajia ja ihailun kohteita on mm. Saini Salonen ja Marjatta Metsovaara. Voisin tuijotella Esim. Sainin Mykerö-verhoa tuntikausia.. ja olen tuijotellutkin!

Tässä muutamassa viikossa on muuten alkanut tapahtumaan paljon. Suoraan sanottuna ryskäämällä :D

Pop Poro tuli maailmaan Majapuun toimesta muutama viikko takaperin ja sen jälkeen yhtäkkiä Verson Puoti ja Pehemiä varasivat useampia kuoseja tulemaan kesäksi kankaisiin. Mie olen riemuillu täällä yksin ja ipanoitten ja isännän kans ihan hippishei pitkin hirsiä!

Opintojen suhteen kuuluu hyvää, vaikka omat odotukset tässä aikapulassa on olleet matalalla. Tuotteistamisen tehtävä meni läpi, vaikkakin ihan karmeena raakileena sen jouduin palauttamaan.
Että tässä mie nyt taiteilen kahden vaiheilla: En haluais ottaa itteäni ja tätä juttuani niin tuhottoman vakavasti, mutta ajanmittaan se vakavuusaste syvenee siitä huolimatta koko ajan.
Mie niin haluan tehdä oman tieni. Nähdä miten unelma lähtisi toteutumaan.  Jos mie en tätä yrittäisi, niin katuisin varmasti sitten ysikymppisenä trampalla pomppiessani. That`s a fact.

Tuo Kukkopilli kuva on jo useamman vuoden ikäinen. Me tässä alkuviikon sairastuvalla väritettiin niitä lasten kanssa ja tuossa esillä on nyt kolme niistä.
Lapsilla on muuten niin mahtis rajut värisilmät, että wuhuu! Sähkönsinistä, kirkuvan punaista, keltaista ja pinkkiä. Mielettömiä migreenikuvia, silmät pamauttavia kontrasteja ja -kuten kerrottua- sinivoittoiset mulle jopa ahdistavia :D

Mutta hei. Tässä olisi työnimellä "Viktor ja Hector" kulkevat soittoniekat. Hatara muistikuva on, että tämmöisiä oli jossakin laulukirjassa 80-luvulla koulussa ja kokeilin saada muistikuvaa ulos. Mutta siihempä se vähänku jäikin.

 

Näitä pitempään työstettäviä kavereita on alkanu ilmaantumaan viime aikoina enemmän. Se on yleensä harvinaista tuolle pääkopalle, joka myrskyjen aikaan suoltaa kuvia sitä tahtia, ettei vanhoja juuri jouda jäädä ihmettelemään.

Silläki on -ohimennenmainiten- puolensa; joskus niihin vanhoihin palaaminen on lähes tuskallista.

                                     (Mitä mie noille pojille keksisin lisää?) 

 

Mikä sitä sitten vaivaa?

Se, etten mie hallitse sitä käytännössä mitenkään. Mielikuvitus mikä tuolla elää, on oma elementtinsä. Minun tahdonvoimalla sitä ei määräillä, vaan tämä ruumis käsineen roikkuu sen perässä kansankiälisesti sanottuna kuus-nolla. 

Onhan se tavallaan hauskaa. Ylifokusoituu niin, että ajan- ja paikantaju katoaa. Mie nautin siitä hirveästi. 

Hyvää musiikkia taustalla, joskus pelkkä hiljaisuus. Kuppi murukahvia ja levy Dammenbergin maidotonta toffeesuklaata.. MmM! Ja niitä aikoja, kun ei ehdi ees kahvia keittämään. Tai hakea koko levyä kaapista :D

Toisaalta se nurja puoli: Kun inspimyrsky jyllää, on inhottavaa repiä se keskeytymään arkiasioiden tai muun maallisen homman takia.

Tänäkeväänä auringolla tuntuu olleen edellisvuosia suurempi vaikutus tekemiseen. Mie olen vieläki ihan pöllämystyny! Kun ennen -ja vieläki juu- olen tykännyt syksyn ja talven harmaudesta ja pimeydestä, niin nytkö se on kääntynyt päin vastoin, täh? 

Kumpa se säilyis tasapainossa. Pimeydellä ja valolla on molemmilla mielikvuitukseen oma vaikutuksensa ja oishan niistä mukavaa saaha pitää kiinni :)