Koska kuvat kertovat enemmän kuin mikään määrä sanoja, päätin koota setin otoksia sellaisista asioista ja esineistä, joista saataan hetkessä päästä vauhtiin ja kehittelemään kaikenlaista :)
Ekan kuvan 60-luvun leninki on hyvä esimerkki tuosta muinaisesta värimaailmasta, johon olen pysynyt hullaantuneena ihan nuoresta saakka.
Samoin wanhat retroastiat ja purkit, voi ah <3 Tässä minun keräämiäni lemppareita. Osa on tilanpuutteen vuoksi vintissä ja muualla säilössä.
Lasten pelejä olen kerännyt ahkerasti. Minttu on suuri suosikki kirjoissakin.
Näistä peleistä tykkään eniten esimerkiksi tuosta 60-luvun bingosta, jonka löysin kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä. Mikä löytö!
Ravensburgerin ja Unicefin vanhat palapelit on aivan ihania. Näitä löytyy harvoin mistään. Mutta aina kun löytyy, minua viiän ko pässiä naurssa. Mielikuvitus räjähtää käyntiin :D
Oisko sinulla myydä näitä meille lisää? Laita ihmeessä viestiä boksiin tämän sivun yläosassa löytyvän yhteydenotto-lomakkeen kautta :)
Myös korttipelejä löytyy muutamia.
Lastenkirjoja ja muita 30-70-lukujen kirjoja meillä on arviolta sata kappaletta ainakin. Kaikki hartaasti kerättyjä kirpuilta ja kierrätyksistä. Ja lisää saa tulla niin paljon kuin mahdolilsta. Haluan kerätä näistä kokonaisen kirjaston :)
Pupu Tupunasta tykkäsin lapsena ja tykkään hurjasti edelleen. Koskimiehen piirrostyyli on omintakeista ja ihanan värikästä, silti mukavan yksinkertaista.
Anttilan kuvastoja on kerynyt aika hyvin 70-luvulta, muutamia 60-luvultakin.
Eräs vaatepuolen suurimpia inspiksien aiheuttajia on tämä Kontti-kirpalta löytämäni Stilin mallikirja vuodelta -74. Aivan mieletön!
Mutta mennääs tarkemmin väreihin. Nimittäin paikka jossa hullaannun pahiten on aina lankakaupat. Tampereen Lielahdessa tulee käytyä Lankamaailmassa tarviksen mukaan ja voi elämän kevät, sen jälkeen pitää aina päästä tuhatta ja sataa kotiin piirtämään!
Se värien sinfonia siinä kaupassa on yksselitteisesti liian hurmaava. Menen ihan ekstaattisiin oloihin hyllyjä tuijottaessa <3
Kuvassa on Dropsin alpacasta virkkaamani kolmiokaulahuivi. Tässa lankasarjassa värit on jotain niin herkullista, että apua!
Yksi tärkeä ja ihana inspisten aiheuttaja on lasten piirrokset ja maalaukset. Seuraa pakollinen "emmie, muttako.."-osuus :D Elikkäs että olen iloinen siitä, miten meän neitonen on innostunut piirtämisestä ja maalaamisesta. Kuvia on kertynyt satoja!
Alkujaanhan kun ajattelin, että mie en ala kummallekaan lapselleni tuputtamaan näitä omia mielenkiinnonkohteita, etten aiheuta hylkimisreaktioita. Ehkä se toimi? Tai sitten kummallakin se into näihin on syntyjään? En tietä. Poikanen on innokas rakentelija ja käsillä tekijä ja uusin viimeisin innostus nousi esiin, kun painettiin kangasta yhdessä. Tänään sitä touhutaan taas, poikasen pyynnöstä. Hää nimittäin ilmoitti, että hänestä tulee isona kankaanpainaja ja autosuunnittelijakos se oli.
Retrokankaathan on nyt sanomattakin selviä innostajia :)
Uusretrot kuosit on oikee heikkous! Pidän hirveästi essim. Sari Ahokaisen tyylistä ja värien käytöstä, samoin Leena Renko, joka on huikea piirtäjä ja taitaa wanhan tyylin ja herttaiset muotoilut elämissä ja lapsissa kadehtittavan kauniisti <3
Kun mennään wanhaan aikaan ja siellä touhunneisiin tekstiili- ja kuosisuunnittelijoihin, niin ykköseksi nousee luonnollisesti Marjatta Metsovaara. Vaan melkeimpä hänen rinnallaan seisoo myös Saini Salonen, jonka tyyli on ollut kerta kaikkiaan maata ravistelevaa minun kohdallani!
Kuvassa alla on suurin aarteeni mitä retrokankaisiin tulee. Saini Salosen "Mykerö"-verhot, jotka riisuin pois ikkunoilta kevätauringon alkaessa paistaa kunnolla. Nämä jos haalistuu ja pilaantuu niin... En voi ees ajatella sellaista katastrooffia!
Entisajan opetustauluissa on ollut myös hauskaa muotoilua , värien käyttöä ja -Hahhaa- "opetuksia" :D Tssä kuvassa nähdään mikä työ kenellekin huushollissa kuuluu!
Toinen villi juttu on nämä 50-70-lukujen kaninkarvahatut. Tässä esillä nyt vain nämä kaksi, muut värit on varastossa tallessa.
Sävyt on olleet murretuja, ja NIIN kauniita. Tuo vadelman pinkki on minulla aina esillä jossain jonkun mallinuken päässä. Ja ihan vain värinsä vuoksi :)
Oli aika, kun minua veti violetti puoleensa ko magneetti. Se aika loppui lasten synnyttyä ja mien tajua mitä tapahtui. Mutta toisaalta olen tyytyväinen: se ei värinä sovi mulle yhtään, en voi sietää sitä sisustuksessa -ainakaan omassa kotonani- ja yksittäisenä asusteenakin semmoisen käyttö tuotti aina tuskaa. Silti niitä piti olla :D
Tässä koosteessa oli itse asiasa vasta pieni murto-osa niistä asioista, mistä mie saan inspiksiä. Suurin osa kun tulee ihan puplahtamalla päähän, useimmiten illalla, juuri nukkumaan mennessä, kesken autolla ajon tai ruokailun, saunomisen tai minkä vaan.
Keävisin mie nautin linnunlualusta, koska äänethän mie kuvitan päässäni muodoiksi ja väreiksi. Työn alla onkin piirros, jossa metsästä nousee taivaalle erilaisia kuvioita kuvaten mustarastaan laulua.
Taidan tehdä vielä toisen postauksen tästä aiheesta, kun nyt vauhtiin pääsin. Lähdetään juuri lasten kanssa pihalle. Kamera sujahtaa taskuun mukaan :)
Mukavan leppoisaa vapaata maanantaina kaikille <3
- Milli
No comments:
Post a Comment