Joonas Loikkanen. Jättipupu tuli taloon :)

Kyllähän mie hieman kokemusta omaavana hoksin nopsaan kuka niistä neljästä häkissä viipottavasta olisi meille ehkä juuri Se, mutten arvannut kyllä minkä hurmurin oikeasti valitsisin!
Tähän kaveriin on rakastunut ihan koko perhe <3

 Ensimmäisenä päivänä Loikkanen sai tietenkin tutustua ensin omaan uuteen häkkiinsä. Selitin lapsillekin, että pitää varautua siihen, että pupu kotiutuu oman aikansa, ennen kuin alkaa kunnolla kesyyntymään ja viihtymään. Olin vaan ihan täysin väärässä :D

Loikkasen häkki on luonnollisesti iso. Se järkkäili vähän paikkoja mieleisekseen, nuuski nurkat läpi ja etsi ruokakupin. Masu pulleana se pisti torkuille ja röllötti siinä niinkun olisi röllötellyt jo kaiken ikää!
Vessalaatikon laitin häkkiin kokeilumielellä, että jos saisin sen oppimaan sen käyttöön. Yllätyttiin kyllä melkoisesti, kun se hoksasi laatikon idean samantien. Eikä ole ainoa aihe ollut sille, että me täällä vähän väliä saadaan hämmästellä ja ihastella pupun nokkeluutta ja ylipäätään koko luonnetta :)

 Tulopäivänä Loikkis päästettiin tutustumaan ensin oden puolikkaaseen. Tuolla taustalla näkyykin tuo esterykelmä, mitä rakennettiin työhuone-puoliskoa piilottamaan enshätään:D Pitäisi nääs siellä siivota..juu-uh.

Loikkis nuuskutteli Oden nurkat tutuiksi hetkessä ja seuraavana päivänä, kun avattiin ovi lipputoimisto-olohuoneeseen ja mitäs tykkäs pupu? Se rupesi ravaamaan riemuloikkia eestaas ja nautti silmin nähden olosta ja tilasta :)
Nyt se saa liikkua jo koko talossa. Ainoat ovet mitkä pysyy hältä kiinni on ulos ja vessaan johtavat.

 

Mie pidin lapsille puhetta siitä, miten voi mennä viikkoja, että pupu kokee olonsa uudessa talossa rennoksi. Että sen pitää antaa ihan rauhassa tutustua paikkoihin ja meihin. Että voi mennä aikaa, ennen kuin se köllii missään muualla huoneissa kuin sohvan ja tuolin alla. Ja että se saattaa pelästyä kovempia ääniä ja että menee aikaa, ennen kuin se tottuu meidän perheen ääniin ja pulinaan ja kaikkeen.

Ja taas mie olin aikamoisen väärässä :D

Tämän rennompaa ja fiksumpaa pupua en ole omistanut ikinä. Ihan käsittämätön tapaus ja todellinen yllätys meille kaikille!

 Olkkarin vaaleanpunainen matto on lempipiehtarointipaikka ja selkeästi paras kokopituudella köllimiseen. Toinen on nojatuolin alla, jossa saa omaa rauhaa, mutta olla silti äksönin keskipisteessä.

Ja rapsuteltavana oleminen on ihanata, eikä niistä tässä talossa takuulla tule pulaa :)

Hassuin juttu taitaa muuten olla se, että tuo MörriMöykky, joka ensin kielsi tuomasta "ruokaa juoksemaan jalkoihin" on nyt Loikkiksen selvä bestis.

 Alkoi sitä ensimmäisenä pesemäänkin! Mörriskä on siis lumottu ennätysajassa, haa :)

 Loikkishan on Jättirotujen risteytys eli Belgianjätti/Ranskanluppa.

Siitä kasvaa Iso Mies. 

Kokonsa puolesta se on nyt samaa mitä 6v sitten omistamani leijonanharjaskani Pumpuli täysikäisenä!

Lopullista väritystä voi vain vielä arvailla kai, kun minusta vaikuttaa hämärästi siltä, että karva on harmaantunut hieman kokomustasta. Häntähän on sellainen harmaanvaalea töpö jo olemassaan.

Ulkohäkille on tamineet hankittuna ja jahka tuo sade tuolta katoaa, alkaa sen rakentaminen. Ajattelin tehdä niin ison, että on tilaa temmeltää ihan kunnolla. Ja siirrettäväkin se pitäisi olla. Katsotaan miten onnistun :)

Pupu-fanin toive on siis täyttynyt ja kaveriahan Loikkikselle tässä suunnitellaan. Viimeistään alkusyksyksi toivoisin löytäväni Angora-pennun. Eräs ihana karvapehko oli jo plakkarissa, mutta todettiin tässä hiljakseen, että ehkä se ihan pentu on kuitenkin paras hankinta kaveriksi, kuin ei niin sylittelyyn tottunut iäkkäämpi tapaus. Mie kun haluan kesyttää kainaloiseksi, syliin itse tulevaksi hellyydenkippeeksi tapaukseksi ihan jokaisen taloon tulevan pupun. Tulevat kanatkin :D