Siitä on ja paljon aikaa, kun mie viimeksi. Mutta silti mieleen on jäänyt sen tunturin ja naapurinsa välinen paikka, Isokuru.
Voit vilkaista paikkaa Tästä.
Pop-Poroa piirrellessä mieli lähti tietty vaeltamaan kotikulmille.
Rovaniemeltähän mie olen lähtöisin ja pohjoisempiki alue tuli luonnollisesti aikoinaan aika tutuksi.
Lapsille mie aina puhun, että mie olen vähän ehkä oikeastikkin Tonttu ;)
Asuin myös yhden pätkän elämääni Louhikkotiellä Rovanemellä. Se sijaitsee Korkalovaaran kaupunginosassa ja sieltä on tietyistä paikoista mahtavat näköalat keskustaan päin. Tai no jaa, onkohan mahtanu männyt kasvaa jo peitoksi? :D
On joitain värejä mitä mie miellän aina jotenkin lappilaisiksi. Keltainen kuuluu niihin.
Mutta ko on tämmöinen retromuori osaltansa, niin Louhikko pitää pistää istumaan myös niihin sävyihin :)
Louhikoissa ei juuri kukkasia kasva. Joten kuvitellaan ne sinne siis :)
Lapin maisemissa vihreä näkyy. Värejä on vähemmän. Se kaiken kitukasvuisuus on silti kiehtovaa. Värit seassa erottuu voimakkaasti.
"Louhikon kukka" on yksinkertainen. Karu.
Pinkki on kuin Marina-täti. Mien ikinä unohda sen pikkuisen muorin naurua!
Kauhia koti-ikävä.
Mie niin näin Pyhän ja Korkalovaaran maisemat tekstiä lukiessa.. Ehkä se lapsuuen maisema on se mihin aina palaa ja on vähän ikävä. Mie tykkään näistä Pyhästä vähän pohjoiseen maisemista, mutta välillä on niin ikävä varsinkin vaarin mökin merenranta maisemia ja aakeitalaakeita peltoja ja mäntykankaita.
ReplyDeleteHienoa Eila, että tuli tutut maisemat mieleen :)
DeleteMutta kyllä mulloli niin maailmankirjat sekasin, kun asuin Turussa jonkun aikaa. Kuljin turkki niskassa jo syyskuun aluilla ko minun mielestä sillon alko jo talvi.
Eikä ne maailman kirjat ole vieläkään kohallaan, varsinkaan tämmöisenä talvena, kun täällä Virroilla on lunta kiikunkaakun 10cm. Silti tarpoan menemään nutukkailla ja vinkkeleillä. Molempiin on kyllä pitäny pohjat laitattaa. Menee muuten liian noloksi hommaksi :D