https://www.facebook.com/milonahellapuusadekallio

Wednesday 5 February 2014

Sotta-haaste.

 Susannan työhuoneelta nappasin ohimoita hieroskellen haasteen, jota nyt hivenen kadun, ja myöhemmin ehkä enemmän :D
Kyse on siivoamisesta ja erityisemmin sen puutteesta. Tuttuahuttua tässä töllikässä!

Juttu oli käsittääkseni lähtenyt liikkeelle likaisesta keittiön hellasta. On täysin selvää, etten mie kehtaa tuosta meidän ex-keraamisesta kuvaa ottaa. Vaikkei se olisi rapainen, niin se on vaan niin kulunut ja ruma, että hyi olkoon. Vaihtis sille odottaa jo valmiina (emalinen kolmilevyinen PyörryinKunNäin-löytö kirpulta), mutta itse vaihtaminen täytyy ajoittaa lähemmäs kesää, jolloin otan keittiön uudelleen käsittelyyn. Heti Ode & Talli-yhdistymisen jälkeen.

Täältä löytyy 2 kpl pahaa migreeniä aiheuttavia kohtia.
Ensimmäinen on tämä:

Isi maalasi. Isi pesi pensselin.Se historiallinen hetki piti syystä tai toisesta tallentaa retrotapettiaarteisiin saakka.


Roiskeet on tuossa kuvassa noin keskellä alhaalla. Eikä ne lähde pois millään. Olikohan Rostexia kun roiski? Emmie muista enää. Mutta pyrin olla näkemättä tahroja ikinä. Tän korjaaminen menee joka tapauksessa jonnekin loppuvuodelle.

Eteinen. Se toinen kahdesta migreenin aiheuttajasta.
Se, minkä pitäisi olla aina tiptop, mökin käyntikortti, on tällä haavaa -tadaa!- tälläinen :D
1. Seinältä liki tipahtava käytöstä poistettu modeemi.
2. Keltainen herkkulipasto, hajotettu.
3. Punainen peililipasto lasten kotiintulon jäljiltä. Tuon vuoren alla on jossakin mm. musta lankapuhelin.
4. Nurkassa näkyy se isoin kryyni. Melkein kokonaan purettu pönttis ja pihvetti kun en hoksinut ottaa lattialta päin kuvaa. Se ¤#&%¤n, tuhkan, laastipölyn ja tiilenpalojen määrä on loputon. Ne lisääntyy myös itsekseen ja leviää ruton tavoin ihan joka puolelle.
5. Maatuskakokoelman liki jokaiselta jäseneltä puuttuu jotain, useimmilta pää, ainakin lohkare siitä. Isoimmat on pelastettuina peililipaston ylähyllylle.
6. Laatikot tursuaa pipoja, lapasia ja muita tuikitärkeitä siksi, että niitä vaan pitää olla noin tusina per nokka ;)


Näitä projektikokoelmia on vähän siellä täällä. Nämä lamput olkkarin uunin vieressä. Maapallo odottaa pääsyä ikkunalle roikkumaan. Muut ehjiä, mutta asentaja vaan kauheen kiireinen aina.


No sitten tämä minun pönpelini.

             
                      Tälläisiä kummallisia kasoja kertyy ihan huippunopeasti ja x-ajan kuluttua näistä voisi itse asiassa koota kollaasin, josta saa ihmetellä kukin pinojen huimaavaa taitoa pysyä koossa luonnonlakeja rikkovalla korkeudella :D



Tätä kuvaa ottaessani löysin jotain - ja muistin jotain- mitä piti löytää ja muistaa jo marraskuussa. Ompelutuolini selkänoja siis ja harvinaisen tyhjä oikeastaan.


Laatikot on aina auki. Kaikkialla. Säilytystilan puute pistää hankkimaan kaikenlaista viritelmää avuksi ja koska useimmiten on tyydyttävä sensemmoiseen ja täntämmöiseen, jotka "haa, voisimpa tuunata ensviikonloppuna kivoilla tapeteilla", käy näin :D



 Emännänkaappi ei vaan saa nuppejaan. Niitä sopivia ei itse asiassa ole vaan löytynyt vielä. Mutta ne laatikot. Auki, ihan aina. Niiden päällä voi kätevästi kuivatella myös koekappaleita, vesivärimaalauksia...kätevää. Vie vain vähän tilaa, eikö? :D


                                   On on, siellä on roskis jossakin alla.

Eräs elementti, mitä työhuoneesta löytyy aina on legot. En käsitä miten ne tällä erää onkin kaikki laatikossa. Varmasti on Vintti-Tonttu käynyt asialla!




Mie inhoan siivoamista. Varmaan eniten siksi, ettei sille ole ikinä kunnollisesti aikaa.
Meillä otetaan yleensä kerta viikkoon isompi urakka ja loput ajat eletään niin, että näkyy!
Tällä erää päätettiin siivota kahtena peräkkäisenä, että ehtii tärkeämpiä alta pois.

Loppuun vielä kuvaa klassikosta. Näkymättömin voimin ilmassa pysyvä epämääräinen rykelmä vaatteita. Näitä asemoituu yleisimmin makkariin ja alta saattaa löytyä tukevana kappaleena esimerkiksi kokonainen puusänky.


Haluatko ottaa haasteen vastaan? Alkuperäinen Hella-teema sopii yhtä hyvin, kuin vaikkapa tälläinen pahimpien kokoaminen yhteen. 
On niin jumalaisen helpottavaa aina välillä saada nähdä kuviasellaisista kodeista, joissa myös elämä näkyy :)

Mutta mikä on kiistatta paras lääke siivouksen pitkittämiseen? Helppoa. Vieraat.
Meillä sellaisia käy todella harvoin, huomannette, hahhaa :D
Huomenna semmoisia tulee ja kerron jo nyt rehellisesti miten aion huomisen iltapäivän 3h (todellisuudessa max 1h) käyttää mökin siistimiseen:
Matot hankeen, imurointi, ruiskaus sinne tänne hyvänhajuista siivousainetta (?) ja näkyvimpien paikkojen pölyjen pyyhintä kursivoituna faktalla tulevien vieraiden elopituudesta. Ylähyllyt jää tälläkin kertaa pois laskuista, jee!





6 comments:

  1. hei tää on kiva. nappasen haasteen mukaani ja toteutan jossain vaiheessa ;)

    peeäs:ihan näyttää tavis lapsiperheeltä. ei ollenkaan huonolta. teillä on elämää, eikä sitä pidä hävetä. enemmän tunnen myötähäpeetä näissiä lähinnä sairaaloita muistuttavista viti valkoisita kodeista vaalean harmaine yksityiskohtineen jossa jo lapset on aivopesty pienestä asti laittamaan kengät tiptop ja haarukatki pestään heti käytön jälkeen ennen kuin ne asennetaan koneeseen. kuka nyt paskasia astioita tiskikoneessa haluis pitää :D hehe.. u know what i mean??

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiätkö mie kekkasin sen muinoin, kun sitä tämän blogin ekaa versiota aloin rakennella. Yksi sääntö: Kuvakulmat!
      Mutta ne valkoiset romanttiset lapsiperheiden linnat, joissa ei näy jälkiäkään lapsista tai... NIIN vaikeaa käsittää :D
      I know exactly what you mean.

      Delete
  2. Tää on niin ihana ja rehellinen kuvaus kodista. Siellä asuu joku selvästi. Mahtavaa, että likainen hella lähti elämään näin, uhraus oli sen arvoista.

    P.S. Erittäin oivallinen blogin nimi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Tessa <3
      Blogin nimi valkeni minulle yhtenä lumituisku-aamuna muutama vuosi takaperin, kun raahasin puuvajalta hellapuita sisälle ja tömähdin hankeen peffalleni. Hassua, että siitä parin minuutin hangessa ihmettelystä syntyi jotain jaettavaksi muillekin :)

      Delete
  3. ❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤
    Niin mahtavaa. Mutta tiedätkö, minusta teillä on sotkusta huolimatta hirmuisen nättiä. Se johtuu kaikesta tuosta kauniista ja värikkäästä tavarasta. Jos tavarat ovat kauniita, ne ovat kauniita myös sotkuisina.

    Laatikot, jotka eivät mene kiinni. Kaapinovet, jotka eivät mene kiinni. Mikä siinä oikeasti voi olla niin mahdotonta, että sulkisi ne heti, kun ottaa jonkun tavaran? meillä sitä taitoa ei ole kummallaan, ei edes Sulolla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luotan sinun mielipiteeseen hirveän mielelläni :)
      Mie näemmä sokeudun asumukseeni jollain tapaa ajan kanssa. Sitten kun se live-sosiaalinen piiri on olematon, eikä tule nähneeksi käytännössä koskaan muiden perheiden koteja, niin oma korostuu kai sotkuineen itselleen jo liikaa. Tiedäthän.."Mikä on normaalia?" vaikkei semmoista ole olemassakaan :D

      Delete